Meritaimenen kalastus, etenkin rantakalastus merellä, on yksi perhokalastuksen haastavimmista muodoista. Jääkylmä vesi sekä avomereltä puskeva tuuli haastavat optimistista kalastajaa. Hyvistä heittotaidoista on suurta hyötyä. Alaheittoja tulee ainakin itse käytettyä vähemmän, yliolanheitto on ollut ehdottomasti se tärkein heitto. Kokonaisuudessaan tämä meritaimenkausi oli minulle haastava ja kalaton.
Oma kauteni alkoi meritaimenen osalta jo maaliskuussa intoa puhkuen jäälauttojen keskellä. Kalatapahtumia tuli alkukaudesta luonnolisesti vähän. Jouduin pyörimään rantakalastuksessa lähinnä samoilla alueilla. Reissuja pääsin tekemään rannikolle vain 7 kappaletta. Heittotaidot kehittyivät kuivaharjoittelun ja kalastusreissujen myötä tasaisesti. Haastavaa oli kalojen löytäminen, kuten perinteistä meritaimenen kalastuksessa.
Pääsin myös tekemään päiväreissut lähimmille meritaimenen nousjoilleni, Merikarvianjoelle sekä Kokemäenjoen Nakkilan koskille. Huhtikuussa Nakkilankoskilla päästiin ensi kertaa tärpin makuun, kaloja ei ylös asti kuitenkaan noussut. Huhtikuussa kävin myös Merikarvianjoella tsekkaamassa, josko hopeakylki nappaisi perhooni. Hiljaista oli eikä havaintoa kaloista, edes kirjolohista.
